Liuottimilta suojautuminen

Suurin osa teollisuusmaaleista sisältää liuottimia. Usein myös vesiohenteiset teollisuusmaalit sisältävät pienen määrän liuottimia. Liuottimien kirjo voi olla suuri ja niiden terveyshaitat vaihtelevat toisistaan melko paljon. Tuotteen käyttöturvallisuustiedote kertoo suurimmat liuotinpitoisuudet ja varoitusmerkit niille.

Yleisimpiä liuottimia teollisuusmaaleissa ovat ksyleeni (etyylibentseeni), isobutanoli, butyyliasetaatti sekä muut erilaiset hiilivedyt. Yleisesti voidaan todeta suuresta osasta liuottimia seuraavaa:

• Pitkäaikainen altistus liuotinaineille aiheuttaa unettomuutta ja keskushermostovaurioita. Lisäksi ne vaurioittavat maksaa, sydäntä ja munuaisia.
• Liuotteet pääsevät elimistöön hengitysilman mukana keuhkojen kautta, josta ne imeytyvät kaikkialle elimistöön. Maalien liuotinaineet vaikuttavat keskus- ja ääreishermostoon aiheuttaen äkillistä pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, hengitystieärsytystä ja suurina pitoisuuksina tajuttomuuden.
• Liuottimen haju ei ilmennä sen vaarallisuutta. Lähes hajuton liuotin voi olla paljon vaarallisempi kuin vahvasti haiseva.
• Liuottimet liuottavat ihon pintaa suojaavan rasvakerroksen, läpäisevät ihoa suojaavan sarveiskerroksen ja pääsevät tästä verenkiertoon.
• Erityisesti kädet altistuvat liuottimille. Kädet tulee aina suojata siten, ettei maaliroiskeita pääse iholle. Suojakäsineiden on oltava liuottimia kestävät.
• Terveyshaittojen ehkäisemiseksi ruiskutuspaikan lisäksi myös maalien sekoitukseen, esikäsittelypaikoille ja muihin tiloihin, joissa liuotinaineita käytetään, on ilmanvaihto pyrittävä järjestämään niin tehokkaaksi, ettei muista suojaustoimenpiteitä tarvita. Jos kaikista toimenpiteistä huolimatta liuotinainepitoisuudet nousevat liian suuriksi, täytyy työssä käyttää hengityssuojaimia.